Kansalaisopiston kurssit ovat syyslomalla, joten keskiviikkoilta oli ikään kuin vapaa. Pitkästä aikaa sain katsoa MasterChef Australian keskiviikkoisen jakson "livenä". Oli myös hienoa päästä aikaisin nukkumaan, vaikka harmillisesti heräsinkin sitten keskellä yötä, enkä saanut enää unta.
Aamulla tokkuraisena sängyssä pyöriessäni kuuntelin hetkisen sateen ropinaa. Joskus harvoin sade sattuu ikkunalautaan. Siitä muistuvat mieleen ajat, kun asui peltikattoisessa omakotitalossa, missä kuuli tuulen ujelluksen ja sateen ropinan vaivatta. Kivisessä kerrostalossa ei ole niin helppoa olla tietoinen ulkona vallitsevasta säätilasta.
Unettomina hetkinä oli mukava kuunnella sisälle kantautuvia luonnon aiheuttamia ääniä.
Nuo pakettiautomaatit hiipivät vääjäämättömästi vähän joka paikkaan. Täytyy pitää varansa: kohta sellainen voi olla aivan kotiovellasi!
VastaaPoistaHmmm... esim. postilaatikon korvaaja? Olisiko ensinkään huono idea?
Sateesta ja peltikatosta:
Tämä kuvailemasi tunnelma tuuditteli mukavasti itseänikin lapsena ja nuorena. Sen kuuleminen rentouttaa yhä edelleen. Nytkin asustan rivitalossa, jossa on samanlainen peltikatto kuin lapsuudenkodissani.
Voi sitä turvaa ja tunnelmaa, mieleen tulvivaa luovuutta ja raukeutta. Kuunnellapa kuinka ulkona sade piiskaa kattoa ja on tuulista, märkää. Ja samalla itse saa käpertyä yhä pehmeämmin lämpimien, kuivien vällyjen alle. ^^